Kansainvälistyminen on aihe, joka jos ei nyt ihan päivittäin niin vähintään viikoittain näkyy otsikoissa joillain tavalla. Harva kuitenkaan kaiken kiireen keskellä pysähtyy miettimään, että mitä se itse asiassa tarkoittaa. Pidän itseäni kansainvälisesti orientoituneena henkilönä, sillä olen matkustanut paljon, opiskellut sekä työskennellyt Suomen ulkopuolella ja minulla on ympäri maailmaa ulottuvat verkostot sekä ystäviä että työelämäkontakteja. Silti olen viime aikoina joutunut oman yritykseni kautta pohtimaan vielä tarkemmin, mitä itseasiassa kansainvälistyminen on erityisesti yrityselämän kontekstissa.

Jos aluksi leikitellään vähän sanalla ’International’ irrottamalla sieltä osat ’intern’ ja ’national.’ Kansainvälistymisestä muotoutuukin merkitykseltään täysin päinvastainen termi keskittyen sisäiseen toimintaan kansallisella tasolla. Kun pohdin tätä, niin se itseasiassa käy hyvinkin järkeensä sillä kansainvälistyminen ei ole mikään kehys, joka voidaan automaattisesti istuttaa mihin tahansa organisaatioon, vaan siihen täytyy kasvaa sisältäpäin. Täsät minulle syntyi ajatus puhua sekä sisäisestä kansainvälistymisestä että ulkoisesta kansainvälistymisestä.

Sisäinen kansainvälistyminen on sitä, että organisaatiossa on tietty henki ja ilmapiiri mikä tukee kansainvälistymistä. Mielestäni jos organisaatiolla on ajatus edes jossain vaiheessa harjoittaa toimintaansa Suomen rajojen ulkopuolella, tulisi se näkyä toiminnassa alkumetreiltä lähtien. Eli kun tehdään sopimuspohjia, perehdytysohjeistuksia, yms. mitä tahansa omaa dokumentaatiota, niin automaattisesti tehtäisiin nämä englanniksi. Tämä huolimatta siitä, vaikka yritys työllistäisi ainoastaan suomalaisia ja varsinaiset kahvipöytäkeskustelut sekä palaverit käytäisiinkin suomeksi. Kun perusta valetaan tällä tavalla, sen hetken koittaessa, kun yrityksen on aika laajentaa toimintaansa kansainvälisesti, on pohjatyö tehty sille jo valmiiksi.

Sisäinen kansainvälistyminen johtaa luontevasti ulkoiseen kansainvälistymiseen, mikä viittaa varsinaiseen toiminnan harjoittamiseen muilla kuin kotimaan markkina-alueella. Tästä päästään sitten seuraavalle stepille, eli maailma on täynnä erilaisia markkina-alueita, jotka ovat kaikki sidoksissa myös tiettyihin kielellisiin ja kulttuurillisiin normeihinsa. Nostaaksemme niitä esiin, kehitimme rekrytointikompassi -mallin, jossa organisaation tarve on keskiössä ja sen täyttämiseksi tulisi huomioida neljä elementtiä – kieli, kulttuuri, kompetenssi ja asenne. Ne tukevat yhdessä ulkoista kansainvälistymistä ja tarjoavat paremman todennäköisyyden siinä onnistumiselle.

Jos sisäistä kansainvälistyminen on jätetty huomioimatta, voi se aiheuttaa organisaatioille suuriakin haasteita, kun valmiutta monikansalliseen henkilöstöön ei ole tehty pohjatyönä. Se saatetaan nähdä liian suureksi vaivaksi muuttaa jo organisaatiokulttuuriin juurtuneita tapoja, ehkä jopa pelätään ajatusta, että joku saattaisikin sanoa kahvipullasta ’thank you’ perinteisen ’kiitos’ sijaan. Sitten helposti päätetään jättää koko kansainvälisen osaamisen tuoma potentiaali huomioimatta ja aletaan pitämään asiaa mörkönä, vaikka organisaatiolla sinänsä olisi siihen kaikki muut edellytykset olemassa lukuun ottamatta riittävää tahtotilaa ja johdon jalkauttamaa yrityskulttuuria. Tämä on erityisesti valitettavan monen pk-sektorin yrityksien tämänhetkinen tilanne.

Sitten lähdetään suoraan tekemään kansainvälistymistä omalla tavallaan, missä sitten mennään helposti pahastikin metsään unohtamalla ulkoisen kansainvälistymisen neljä elementtiä (kieli-kulttuuri-kompetenssi-asenne). Siinä helposti hukataan merkittävästä aikaa sekä resursseja ja negatiivista kokemuksista syntyy asennoitumiskierre, eikä kansainvälistymistä haluta enää nähdä organisaation road-mapilla strategisena tavoitteena.  

Kansainvälistyminen ei tietenkään ole kaikille, erityisesti toiminnan kasvattaminen ylitse maiden rajojen. Se on ok ja tuleekin olla täysin hyväksyttävää, kunhan organisaatio on itsetietoinen ja tekee alusta lähtien strategiset päätöksen sen mukaan mitä asetetaan tavoitteiksi. Silti jos organisaatio toimii vain sisäisillä markkinoilla, niin siellä on aina tilaa monimuotoisuudella ja henkilökohtaisesti toivoisinkin näkevän enemmän avoimia asenteita sitä kohtaan.