Pilvipalveluiden käyttö on yleistynyt valtavasti erityisesti sisältövaltaisilla aloilla kuten esimerkiksi suoratoistopalveluiden joukossa. Web-sivujen keskimääräisen koon kasvaessa kuitenkin käytännössä kaikentyyppiset sivustot voivat hyötyä pilvipalveluiden ja hajautetun sisällön mahdollisuuksista.

Hyödyt tulevat kuitenkin kaikkein selkeimmin esille vasta verkkopalvelua kuormitettaessa, eli sen käyttäjämäärien kasvaessa, ja CDN-palveluiden(Content Delivery Network) suurin hyöty saavutetaan keskisuurilla ja suurilla verkkopalveluilla. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että pienen verkkopalvelun ollessa muutoin hyvin optimoitu, verkkopalvelun taustalla oleva oma palvelin pystyy vielä toimittamaan sisällön asiakkaille. Mitä enemmän käyttäjiä ja sisältöä palveluun tulee, sitä hankalampaa palvelimen on suoriutua sekä ohjelmistologiikan suorittamisesta että sisällön toimittamisesta asiakkaille. Jos verkkopalvelua aiotaan skaalata ylöspäin, on siis syytä harkita myös sisällön hajauttamista alusta alkaen.

Kuten hajautetuiden sisältöpalveluiden nimi kertoo, on niiden tarkoitus ottaa kuormaa sisällön jakelemisesta pois sovelluspalvelimelta siihen tarkoitettuun järjestelmään. Tämä tuo verkkopalvelulle skaalautuvuutta, mutta laajemmilla verkkopalveluilla kyse voi olla myös maantieteellisestä edusta: suuret CDN-palvelut hajauttavat staattisen sisällön eri maanosille palvelinkeskuksiin, ja tämä sisältö ladataan aina automaattisesti lähimmästä paikasta käyttäjään nähden. Hajautuspalvelut parantavat siis huomattavasti saatavuutta ja vähentävät alkuperäisen palvelimen kaistan kuormitusta.

Hajautetuissa sisältöpalvelimissa säilytetään pääosin yksinkertaisimmassa soveltamismallissa staattisia tiedostoja, kuten kuvia, CSS- ja JS-tiedostoja. Pilvipalveluita voidaan hyödyntää myös laajemmassa mittakaavassa myös sovelluspalvelimien automaattiseen replikoitumiseen tiettyjen ehtojen mukaan, esimerkiksi lineaarisesti palvelimen kuormitusta tarkkaillen. Tällöin pilvipalvelu avaa automaattisesti uusia virtuaalisovelluspalvelimia käyttöön, kun tietyt kuormitusprosentit tulevat täyteen. Tässä työssä käsitellään kuitenkin lähinnä olemassa olevan verkkopalvelun optimointia, ei koko serveriarkkitehtuurin rakentamista. Pilvipalveluiden mahdollisuudet kokonaisten sovellusten ylläpitämiseen ja automaattiseen skaalautumiseen sekä saavutettavuuden maksimointiin on kuitenkin hyvä tiedostaa.

Kuten muidenkin optimoinnin keinojen osalta, niin myös erityisesti pilvipalveluiden ja hajautettujen sisältöverkkojen tapauksessa on huomattava, että kyseessä ei ole kokonaisratkaisu optimointiin. Jos verkkopalvelu on muuten huonosti optimoitu, niin pilvipalveluista kertyy kustannuksia, ja latausnopeus ei hajautetusta luonteesta huolimatta ole optimaalinen. Pilvipalvelut poikkeavatkin muista optimoinnin keinoista siinä, että ne aiheuttavat jatkuvia kiinteitä kuluja perustamiskertakustannuksen lisäksi. Nämä kustannukset ovat kuitenkin hyvin maltillisia verrattuna hyötyyn, varsinkin jos kyseessä on ainoastaan staattisen sisällön jakelu, mikä on valtaosalle verkkopalveluista riittävä ratkaisu. Ennen pilvipalvelun käyttöönottoa verkkopalvelun tulisikin olla siis jo muilta osin optimoitu.

 

Kaikki tämän juttusarjan artikkelit löydät tagin "nopeusoptimointi" alta, tai klikkaamalla tästä linkistä.

 

Lisätietoa osoitteessa: http://lamia.fi/