Olen tehnyt 10 vuotta töitä kulutusluottojen parissa. Lakimuutoksia on ollut muutaman vuosien välein ja aina poliitikot ovat "kurittaneet" kulutusluotto/pikavippi -yhtiöitä. Nyt syyskuussa 2019 tuli uusin rajoite eli 20% korkokatto. Tämä korkokatto tietty kohtuullistaa lainakuluja, mutta ei vielä läheskään poista "liian paljon ihmisiä menettää luottotietonsa"-ongelmaa. Nyt syntyy taas vain uusia tapoja myydä lainoja. Uusin tapa on luottokortit, osamaksusopimukset ja erilaiset pantilliset lainat.

 

Lähes kaikissa Euroopan maissa on olemassa niin sanottu "positiivinen luottorekisteri". Positiivisessa luottorekisterissä yksityishenkilön kaikki velat ja vastuut ovat rekisterissä. Nyt lainaa tai muuta luottoa myöntäessä lainaa myöntävä yritys kysyy valtion ylläpitämältä luottorekisteriltä: "voiko henkilölle X myöntää luottoa summalla Y". Luottorekisteristä saa vastauksen, joka voi olla KYLLÄ/Ei tai ns. credit score -lukeman joka esimerkiksi väliltä 0-100. Kahdessa maassa tätä rekisteriä ei ole olemassa ne maat ovat: Suomi ja Ranska.

Jos henkilöllä on jo olemassa paljon luottoja niin rekisteri automaattisesti tunnistaa ylivelkaantumisen riskin ja uutta luottoa ei myönnetä. Näin yksityishenkilö   - vaikka kuinka yrittäisi - ei pääse "sotkemaan" raha-asioitaan kovin pahasti.

Suomessa luottotietojen menetys estää lisälainan saannin, mutta kun luottotiedot on menetetty niin siihen menee todella pitkä aika. Esimerkiksi vaikeassa elämäntilanteessa (päihdeongelma, parisuhdeongelma tms.) oleva ihminen ehtii tehdä omalle taloudelleen tällä välin todella paljon pahaa. Postiivinen luottorekisteri toimisi reaaliajassa ja näin ei pääsisi pahasti ylivelkaantumaan.

En oikein tiedä syytä miksi Suomessa ei ole postiivista luottorekisteriä, vaikka luottotiedottomia on yli 400 000 henkilöä. Ainoa selitys tähän olisi se, että suuret pankit haluavat suojella asiakasrekistereitään ja näin estää suurten kansainvälisten pankkien tunkeutumisen Suomen markkinaan.