Muistatko olleesi tilanteessa, jossa joku yleisöstä huutaa: “Ei kuulu, puhu kovempaa!” ja hätäännyksissään esiintyjä keskittää kaiken tarmonsa ja keskittymisensä äänensä voimistamiseen? Tilanne on ikävä sekä esiintyjälle että yleisölle.

Hyvää äänenvoimistustapaa on mahdollista harjoitella ja voimakkaan äänen pohjalla on aina oltava hyvin toimiva ja soiva äänenkäyttö. Jos taas ääntä pyritään voimistamaan väärällä tekniikalla, se rasittuu helposti ja pidemmän päälle jatkuvasta rasittumisesta voi seurata patologisia muutoksia kurkunpään kudoksissa.

Joskus tilanne on se, että tilan akustiikka ei ole puheäänelle suotuisa, taustamelua on paljon, tila on laaja ja kaikuva tai väkimäärä, jolle puheen pitäisi kuulua, on suuri. Tällöin jopa hyvällä puhujalla voi olla vaikeuksia saada ääntään riittävän kuuluvaksi ilman äänentoistoa.

Kävin tässä vastikään katsomassa Terrakotta-armeijasta kertovaa näyttelyä Tampereella. Yleensä itselläni ei riitä keskittymiskyky lukea kaikkia pikkupräntillä painettuja selostuksia historiallisista esineistä ja ihmetyksistä kovinkaan kauaa. Niinpä päätimme kokeilla opastettua kierrosta. Valitsemamme ajankohta oli houkutellut paikalle monta muutakin asiasta kiinnostunutta, kierroksella oli arviolta väkeä noin 30-40 henkilöä. Oppaana toimi nuori mies, joka oli varustautunut mikrofonilla ja kaiuttimella. Aluksi ääni kuulosti hieman oudolta kaiuttimen kautta kulkeutuneena, mutta siihen tottui nopeasti, eikä asiaa ajatellut myöhemmin lainkaan. Sain oppaan ansiosta näyttelystä irti paljon enemmän kuin jos olisin kiertänyt esineet itsekseni lueskellen. Hänen rauhallinen ja selkeä puhetyylinsä oli erinomainen ja mikrofonin ansiosta hän pystyi kertomaan asiansa aivan normaaliin, jutustelevaan ja hyvin ilmaisevaan tapaan. Kertaakaan kukaan yleisön joukossa ei joutunut pinnistelemään kuuloaistiaan saadakseen selvää ja oppaan puhe kuului, vaikka jossain vaiheessa väenpaljoudessa ajautui kauemmaksikin puheen lähteestä.

Tuo museokokemus ei varmaankaan olisi ollut niin miellyttävä, jos oppaalla ei olisi ollut mikrofonia, vaan hän olisi joutunut käyttämään voimakasta, lähes huutavaa ääntä saavuttaakseen kaikkien kuuloelimet. Tuolloin oppaan puolesta olisi ehkä joutunut jännittämään tai ainakin puheesta olisi tullut yksitoikkoisempaa tähän tilanteeseen verrattuna.

Mikrofonin käyttö puhetyössä voi tuntua varmasti aluksi hankalalta. Voi olla, että mieluummin pyrkii viimeiseen saakka voimistamaan ääntään omin avuin. Jos kuitenkin joudut hyvin voimakasta äänenkäyttöä vaativiin esiintymistilanteisiin usein, kannattaa mikrofoniin totutella, jos vain sellainen on käytettävissä. Se säästää sekä esiintyjää että katsojaa ja tuo tilanteeseen rauhaa, levollisuutta ja varmuutta.

Hymy nousee kasvoilleni edelleen muistellessani tuota opastusta.

Ps. Tässä HUS:n äänenvahvistimen käyttöä esittelevä lyhyt video:
http://www.youtube.com/watch?v=_NsT0usbcoA&feature =youtu.be