Somefoobikot viittaavat yhä kintaalla satojen miljoonien ihmisten päivittäin käyttämille välineille, jotka ovat mullistaneet markkinointiviestintää. Digitalisoituvassa maailmassa uusien välineiden käyttö nähdään itsestäänselvyytenä, mutta yhä on monia, jotka eivät missään nimessä halua itse lähteä sosiaaliseen mediaan, saati päästä yritystään sinne.

Sosiaalisessa mediassa läsnä oleminen on aivan uudenlainen tapa toimia, elää ja yrittää. Se on varmasti monelle rasite, koska kaiken uuden opetteluun täytyy aina panostaa ja koska se osaltaan nappaa hieman aikaa pois kaikelta muulta tekemiseltä. Toisaalta sosiaalisen median hyödyntäminen voi helpottaa myyntityötä, yhteydenpitoa asiakkaisiin, tuotekehitystä, yhdessä työskentelyä, uuden oppimista ja innovoimista. Näin ollen se voi myös säästää niin aikaa kuin rahaa pidemmällä tähtäimellä.

Tiedon jakaminen digitalisoituvassa maailmassa

Yksi tärkeä pelko ja kysymys on: miksi itsestä pitäisi jakaa tietoa? Miksi kertoa, mitä juuri söi tai missä liikkuu? Tähän kysymykseen ei valitettavasti ole yksinkertaista vastausta. Kaikkihan voivat jäädä halutessaan yksin kotiin istumaan tai lähteä yhdessä kokemaan, elämään ja innostumaan. Jos puhutaan sen sijaan työminästä, niin tiedon jakaminen koetaankin yleensä kannattavaksi. Jotta jonkun palvelua osataan ostaa, siitä tulee saada tietää jotenkin. Tieto on aina liikkunut puskaradiossa – hyvää palvelua kehutaan ja toisaalta huonoa palvelukokemusta mollataan. Digitaaliset yhteisöt ovat tarjonneet meille oivan keinon vahvistaa puskaradion ääntä, niin hyvässä kuin pahassa.

Yksilön ja asiakkaan valta sanoa mielipiteensä ääneen tuhansien kuullen voi varmasti pelottaa. Läsnäolo tuo kuitenkin turvaa, sillä se mahdollistaa osallistumisen silloin, kun osallistumista tarvitaan. Kun joku pyytää lisätietoja tai vaikka kertoo huonosta kokemuksesta, yritys voi hyvällä palvelullaan paikata huonommankin kokemuksen ja luoda siitä onnistumisen tilanteen – myös muiden kuin kyseessä olevan asiakkaan silmissä. Tämä ei kuitenkaan onnistu, jos ei tiedä keskustelua jossain käytävän, joten keskustelun luokse on löydettävä tiensä.

Tiedon tulva ja ajanhallinnan vaikeus

Valtava työmäärä, työaikaan rajoittumaton työ ja jatkuva päivystäminen ovat myöskin yleisiä ja hyvin aiheellisia syitä jos ei somefobiaan niin vähintään varaukselliseen suhtautumiseen. Sosiaalista mediaa työkseni tekevänä tiedän hyvin, millainen aikasyöppö tämäkin media osaa olla, jollei omaa toimintaansa ohjaa aktiivisesti. Aina työnteon keskellä on helppo siirtyä lukemaan mielenkiintoista artikkelia, katselemaan ystävän lomakuvia tai muuten vaan eksyä sivupolulle. Tätähän tapahtuu jo sähköposteja lukiessa, ei ainoastaan Facebookissa! Kukin meistä kuitenkin tietää voivansa itse vaikuttaa toimintaansa: esimerkiksi stressiä vähentää etukäteen tehty sisältöjen suunnittelu ja Facebookin ajastustoiminnon käyttö auttaa jokapäiväisessä ajanhallinnassa. Siinä auttaa myös selkeä tapa seurata sivulle tulevia kommentteja: kommentit voi tilata esimerkiksi sähköpostiinsa tai kännykkään, jolloin niihin osaa tarvittaessa reagoida.

Valitettavan moni ei vielä ole käsittänyt, millainen voima sosiaalisella medialla tiedonvälittäjänä on, myös pienemmällä budjetilla toimittaessa. Jos aikaa, sisällöntuotannon ja verkostoitumisen kykyjä on, tarjoavat sosiaalisen median kanavat oivan paikan keskusteluun, verkostoitumiseen, näkymiseen ja oman toiminnan esilletuomiseen. Sosiaalisen median kautta tavoittaa halutessaan isomman yleisön kuin tapahtumissa kiertämällä tai puhelimella soittamalla. Siksi se on niin tehokasta.

Myös tutkimuksissa on saatu tuloksia sosiaalisen median yhteisöviestinnän tehokkuudesta.

Aalto-yliopiston ja kahden ulkomaisen yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan sosiaalisen median kautta yritykseen sitoutuvat asiakkaat ovat yritykselle myös rahassa mitattuna tuottoisampia. Sosiaalisessa mediassa yritykseen sitoutuneet asiakkaat käyttävät tutkimuksen mukaan 5,6 prosenttia enemmän rahaa sekä lisäksi käyvät yrityksen myymälässä noin 5 prosenttia useammin kuin ne, joita yrityksen sosiaalisen median markkinointiviestintä ei ole tavoittanut.

Entä sitten, jos töitä on ihan tarpeeksi jo nyt eikä tätä hommaa tästä nyt kasvattaa tarvitse? Itse ehdottaisin miettimään, miten omaa toimintaansa voisi kehittää ja mitkä tulevaisuuden näkymät ovat. Markkinoinnin ja tuotteen tai palvelun kehittämisellä voi saada esimerkiksi nostettua hintatasoa ja silloinhan investoiminen uudenlaiseen toimintaan aina kannattaa. Pitää myös miettiä, millaiseksi liiketoiminta on kehittymässä tulevaisuudessa, eli tarvitaanko panostuksia digipuolella.

Lopuksi on pakko muistuttaa, että viiden vuoden kuluttua voi olla jo myöhäistä. Yhteiskuntamme muuttuu ja toimintatapamme kehittyvät. Yhteyttä pidetään jatkossa enenevissä määrin yhteisöllisten digipalvelujen kautta ja paperiposti alkaa pikkuhiljaa olla historiaa. Kaikkien uusien asioiden tullessa eteen tarvitaan hieman panostusta, mutta edelläkävijän askel on yleensä pitkässä juoksussa keveämpi kuin mattimyöhäisen, joka viimeiseen asti pyristelee omien toimintatapojensa uudistamista vastaan.

Kirjoittaja Minna Valtari on Someco Oy:n toimitusjohtaja ja perustaja, joka kouluttaa ja kehittää sosiaalisen median markkinointiviestinnän käyttöä entistä tehokkaammaksi.

Artikkeli julkaistu aiemmin Varsinais-Suomen Yrittäjä-lehdessä.