Työturvallisuuskeskuksen julkaisema Työhyvinvoinnin Portaat -työkirja (TTK 2009) perustaa työhyvinvoinnin määritelmänsä viiteen perustarpeeseen, joita ovat: itsensä toteuttamisen tarve, arvostuksen tarve, liittymisen tarve, turvallisuuden tarve ja psykofysiologiset perustarpeet. Näiden tarpeiden täyttäminen sekä työntekijän että organisaation näkökulmasta luo perustan työhyvinvoinnin kehittämistyölle työyhteisössä.

Perustarpeet ja niiden pohjalta laadittu hyvinvointimääritelmä antavat yhden tavan vastata kysymykseen ”mitä on työhyvinvointi”. Tämä on avuksi työhyvinvointisuunnitelman laatimisessa.

Työhyvinvointisuunnitelman perustekijöitä luetteloidaan useissa opinnäytetöissä sekä eri oppilaitosten ja yksittäisten työpaikkojen työstämissä työhyvinvointia kartoittavissa tutkielmissa ja suunnitelmissa. Yksinkertaistettuna niiden sisältö voidaan useimmiten tiivistää neljään peruselementtiin: vallitsevaan tilanteeseen ja tavoitteisiin liittyvä analyysi, suunnitelma, suunnitelman toteutus ja toteutuksen ja tulosten seuranta.

Vaikka useissa hyvinvointisuunnitelman laatimista koskevissa selvityksissä korostetaan työyhteisölähtöisyyttä, useimmat tutkimukset suosittavat asiantuntijatahon käyttämistä apuna hyvinvointisuunnitelmaa laadittaessa. Työyhteisön yksilölliset piirteet, lähtötilanne, tavoiteasettelu ja saavutettujen tulosten objektiivinen seuranta ja tulosten analysointi vaativat tavallisesti niihin erikoistuneen ulkopuolisen toimijan panosta, samoin työhyvinvoinnin johtaminen. Organisaation ja sen jäsenten keskinäisen kommunikaatio jäsentyy täten parhaalla mahdollisella tavalla hyvinvoinnin kehitystyössä.

Työhyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden ollessa pääpiirteissään samat organisaatiosta riippumatta on selvää, että työpaikkakohtaisia ja alakohtaisia eroja on runsaasti. Erojen identifiointi ja täsmentäminen edellyttää vähintäänkin alakohtaisiin julkaistuihin tutkimuksiin ja työkirjoihin perehtymistä. Tampereen kaupungin hyvinvointipalvelualojen käyttöön tarkoitettu, kaupungin itsensä julkaisema Työhyvinvointityö laitoshoidon tuotantoalueella (2008) sisältää kaupungin alakohtaisen työhyvinvointisuunnitelman vuosille 2008-2012. Se on yksi esimerkki huolella tuotetusta, erittäin pitkälle spesifioidusta alakohtaisesta hyvinvointisuunnitelmasta.

Tyky-tavoitteet asettavat yleiset linjaukset työhyvinvoinnille ja hyvinvointisuunnitelman laadinnalle. Yksityiskohtaisempi, työpaikkakohtainen suunnitelma puolestaan perustuu organisaation ja sen jäsenten yhteistyössä laatimalle hyvinvointimallille, jonka laadinnassa asiantuntijan apu on yleensä suositeltavaa. Yksittäisen työntekijän sitoutuminen suunnitelmaan edellyttää suunnitelman sisäistämistä. Sisäistämisen edellytyksenä on aktiivinen osallistuminen suunnitelman laadintaan sekä toisaalta toteutukseen ja seurantaan liittyvän tiedon analysointi ja toimittaminen työyhteisön saataville. Myös tässä asiaan perehtyneen ulkopuolisen tahon tuki on osoittautunut toimivaksi ratkaisumalliksi.